sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Jos vaikka sitten viha katoaisi

Katson peiliin.
Näen siellä tytön, joka pelkää elää.
Pelkää, ettei tule koskaan olemaan tyytyväinen itseensä.
Hän tekee joka päivä töitä sen eteen, että voisi joskus häpeilemättä olla julkisilla paikoilla.

Juoksuaskel toisensa perään.
Hengenahdistusta.
Maitohappoja.
Toiveita, että olisi paljon laihempi.
Mutta hän ei voi laihtua enää hirveästi.

Muut ovat jo nyt huolissaan tytöstä.
Käskevät hänen syömään ja olemaan liikkumatta niin paljoa.
Tyttö itse haluisi vain laihtua.
Hän haluaa tulla kevyemmäksi.
Näyttää muille, että pärjää itsekseen.
Näyttää itselleen, että pystyy edes johonkin.

Lopulta toivon, että muut eivät olisi huolissaan.
Pärjään ihan hyvin näinkin.
Jos en osaa lopettaa tätä ajoissa, pyydän apua.
Lupaan sen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti