No one can do anything

Katson peilistä itseäni.
Oksettaa.
Tekisi mieleni olla syömättä mitään niin kauan, että olisin sopiva.
Mutta minulta ei löydy tarpeeksi tahdonvoimaa.
En ole tarpeeksi vahva, jotta pystyisin.
Joten minun pitää tehdä se muuta kautta.
Juoksemalla, lenkkeilemällä ja käymällä salilla.
Aina.
Vaikka maitohapot polttaa lihaksia, jaksan silti suorittaa loppuun.
On pakko.
Muuten siitä seuraa rangaistus.
Tapahtuu se sama, mikä on aina ennenkin tapahtunut.
Se, mistä yritän päästä irti, mutten koskaan onnistu.
Tulen varmaan aina olemaan riippuvuuden vanki.

Nyt ei vaan riitä voimat taistelemaan sitä vastaan.
Ei se haittaa jos muutama uusi tulee vanhojen sekaan.
Ei se olisi mitään uutta.

Kunhan työt loppuvat, voin aloittaa kunnolla.
Jos vaikka sitten minusta tulisi sopiva.
Vihdoin.

Kun sanoja ei ole

Kulunut viikko kuvina:

Ahdistus nostaa päätään taas.
Se pureutuu tyttöön lujasti kiinni.
Ei päästä helpolla.

Tytön mielen valtaa halu tuhota itseään.
Tehdä se minkä on tehnyt aina.
Mutta ei pysty enää tekemään.
Hän istuu lattialla terä kädessä, muttei pysty tekemäään mitään.
Tyttö tietää, että se on väärin, eikä auta kuin hetken.
Ja kaiken lisäksi hän lupasi kaverilleen, että menee huomenna uimaan.
Eihän hän sitten voisi enää sortua.

Jotenkin tämä paha olo on saatava pois.
Oksentamaan tyttö ei pysty.
Hän on yrittänyt monesti, muttei vain osaa.
Ihan hyvä, tavallaan.

Keneltä pyytää apua kun kukaan ei ymmärrä?
Kukaan ei ymmärrä, kuinka paljon tyttö vihaa itseään.
Peilikuvaansa.
Painoaan.
Ulkonäköään.
Kaikkea.

Hän haluaisi olla eri kehossa.
Jossain muualla.
Mutta ei voi.
Hän voi vain yrittää muokata nykyisestä sopivampaa.
Onnistuuko hän koskaan?

Eteenpäin hukkuneena tuulessa

Ahdistaa.

Pää on samalla tyhjä ja täynnä sekalaisia ajatuksia.

Pitäisi jotain saada kirjoitettua, mutta en saa mitään järkevää aikaiseksi.

Lääkkeetkin väsyttävät, muttei tarpeeksi.

Haluan nukkua.

Nukahtaa vihdoin.

En voi nukkua montaa tuntia kun pitää herätä jo töihin.

Tämä työ imee kuiviin.

Se ei ole henkisesti raskasta, mutta fyysisesti ehkä liiankin.

Varsinkin, kun en pysty olemaan ihan kokonaan mukana.

Selkään sattuu vielä.

Välillä joka päivä.

Välillä on muutamia hiljaisia päiviä.

Joka päivä taistelen kuitenkin sen saman asian kanssa, kuin olen nyt nämä viimeiset neljä kuukautta taistellut.

Olenko heikko, jos en jaksa enää?