Pää on samalla tyhjä ja täynnä sekalaisia ajatuksia.
Pitäisi jotain saada kirjoitettua, mutta en saa mitään järkevää aikaiseksi.
Lääkkeetkin väsyttävät, muttei tarpeeksi.
Haluan nukkua.
Nukahtaa vihdoin.
En voi nukkua montaa tuntia kun pitää herätä jo töihin.
Tämä työ imee kuiviin.
Se ei ole henkisesti raskasta, mutta fyysisesti ehkä liiankin.
Varsinkin, kun en pysty olemaan ihan kokonaan mukana.
Selkään sattuu vielä.
Välillä joka päivä.
Välillä on muutamia hiljaisia päiviä.
Joka päivä taistelen kuitenkin sen saman asian kanssa, kuin olen nyt nämä viimeiset neljä kuukautta taistellut.
Olenko heikko, jos en jaksa enää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti