Ahdistus nostaa päätään taas.
Se pureutuu tyttöön lujasti kiinni.
Ei päästä helpolla.

Tytön mielen valtaa halu tuhota itseään.
Tehdä se minkä on tehnyt aina.
Mutta ei pysty enää tekemään.
Hän istuu lattialla terä kädessä, muttei pysty tekemäään mitään.
Tyttö tietää, että se on väärin, eikä auta kuin hetken.
Ja kaiken lisäksi hän lupasi kaverilleen, että menee huomenna uimaan.
Eihän hän sitten voisi enää sortua.

Jotenkin tämä paha olo on saatava pois.
Oksentamaan tyttö ei pysty.
Hän on yrittänyt monesti, muttei vain osaa.
Ihan hyvä, tavallaan.

Keneltä pyytää apua kun kukaan ei ymmärrä?
Kukaan ei ymmärrä, kuinka paljon tyttö vihaa itseään.
Peilikuvaansa.
Painoaan.
Ulkonäköään.
Kaikkea.

Hän haluaisi olla eri kehossa.
Jossain muualla.
Mutta ei voi.
Hän voi vain yrittää muokata nykyisestä sopivampaa.
Onnistuuko hän koskaan?