"Siun solisluut näkyy hirveen selvästi"
"Ala syömää jotai, ettet kuihdu"
Pääni sisällä joku taputtaa ja iloitsee saavutuksilleni.
Ulkoisesti kiellän kaiken, "enkä ole ja näkyvät siunkin solisluut", on puolustukseni.
Olen iloinen saavutuksistani, mutta en haluaisi muilta huomiota.
Aion vieläkin jatkaa samaa rataa.
Koska vielä on varaa.
Kumpi on oikea minä?
Ulkoinen, joka kieltää vai sisäinen, joka iloitsee?
Toivon, että ääriviivani pienenisivät.
Teen joka päivä töitä sen eteen.
Yritän tehdä itsestäni siedettävän näköistä.
Täytän päiväni töillä ja urheilulla.
Kun en ole töissä, urheilen.
Jostain löydän virtaa, vaikka työt vievät suurimman osan jaksamisestani.
Kyllä tämä tästä, kunhan jaksan jatkaa.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti