Katosi värit, nyt on vain pimeää

Herään aamulla taas siihen samaan kipuun.
En psyty hengittämään syvään.
Kävelen lääkekaapille.
Otan buranan, vaikka tiedän ettei se auta.
En pysty istumaan pitkää aikaa kerralla.
Noin 15 minuutin välein pitää nousta kävelemään vähäksi aikaa.

Olen väsynyt.
Itseeni ja tähän kaikkeen.
Pitäisi jaksaa panostaa kouluun, mutten jaksa.
Pitäisi jaksaa panostaa muihin ihmisiin, mutten jaksa.
Pitäisi jaksaa panostaa lemmikkiin, mutten jaksa.
Pitäisi jaksaa panostaa itseeni, mutten jaksa.

Haluaisin jäädä kotiin, kun muut lähtevät töihin.
Haluaisin olla syömättä, kun muut syövät.
Haluaisin mennä juoksemaan, kun istun kotona tekemättä mitään.
Haluaisin nukkua, kun olen hereillä.
Mutta minun pitää mennä kouluun, syödä ja olla hereillä.
En voi nyt luovuttaa.

Riippuvuus koputtaa taas oveen, enkä tiedä pystynkö olemaan avaamatta...