Pidä paussi mun puolesta

Aamulla selkään koski, mutten ajatellut
sitä sen enempää, koska siihen on koskenut nyt
jatkuvasti.
Koulussa tilanne paheni ja lopulta piti hakea
sairaslomaa.

Keho alkaa näyttämään väsymisen merkkejä.

En ole yleensä koulussa miettinyt kipua,kun on ollut tarpeeksi tekemistä.

Tänään ei ollut mitään mihin keskittää ajatukset, joten kipu vei voiton.

Tavalliset särkylääkkeet eivät enää auta, enkä saa vahvojakaan mistään.

Psyykelääkkeet loppuvat vajaan viikon päästä eikä lääkäriaikaa ole tiedossa.

Kuinka pystyn luottamaan itseeni, että pysyn kasassa nyt?

Nyt kun kaikki alkaa hajoamaan.

Nyt kun alan luuhistumaan kasaan.

Mitä se on kun ei pysty luottamaan itseensä?

Kun ei osaa luottaa siihen, että kaikki järjestyy.

Kun päässä joku hokee satuttamaan.

Juoksemaan vielä muutaman kilometrin.

Tekemään vielä muutaman toiston lisää salilla, jotta olisit sopiva.
Tarpeeksi hyvä.
Kelpaisit itsellesi.

Onko tämä kroppani avunhuuto, että tajuaisin?
Aneleeko kehoni minua tällä tavalla lopettamaan?
Tai edes pysähtymään hetkeksi?